tiistai 20. marraskuuta 2012

Happy Church


Kaikki tietää, että vanhemmat kieltävät nousemasta vieraiden kyytiin. Sehän on selvä ja koko asiasta muistuttaminen on aika klisee. Sunnuntaiaamuna heräsin aikaisin ja laittauduin nätiksi. Mietin samalla, että lasketaanko vieraaksi henkilö, joka on melkein siskoni, Nadian miehen, Darrenin melkein ystävä, joka kanssa hän pelaa jalkapalloa kerran viikossa.. En tiedä, mutta ajattelin, että ehtisimme tutustua automatkalla.

Koko tarina alkoi siitä, että Darren kuuli Nadialta, että olin alkuviikkoinani puhunut, että haluaisin käydä kirkossa. Darren kuuli siitä vasta nyt ja tajusi, että hänellä on eräs tuttava, joka käy usein kirkossa. Darren järjesteli kaiken ja kertoi minulle lauantai-iltana, että olin menossa seuraavana aamuna kirkkoon. Kysyin tietysti, että mihinköhän kirkkoon ja Darren ei osannut sanoa muuta, kuin että se olisi Happy Church.. Hän antoi minulle ystävänsä, Jonathanin numeron ja sanoi, että Jonathan tulisi hakemaan minua aamulla klo. 8.45.

Ensinnäkin, hän oli myöhässä, kokonaiset kultaiset viisi minuuttia. Näin toteutuu in Africa time. Jonathan soitti minulle pahoitellakseen myöhästymistään ja olin kauhuissani, koska minun piti puhua englantia puhelimessa. Tekstiviestien lähettäminen on ihan okei, koska silloin voin tarkistaa sanakirjasta, mitä sanoja tarvitsen, mutta puhelimessa en näe edes ihmisten ilmeitä. Jonathan löysi lopulta perille ja pääsimme lähtemään kirkkoon. Tilanne oli hiukan omituinen, koska kumpikaan ei tietänyt toisesta yhtään mitään. Saimme hienon keskustelun viritettyä ja matka kirkkoon ei kestänyt kuin tovin.

Rakennut, jossa jumalanpalvelus pidettiin, näytti minikokoiselta lätkähallilta. Siellä ei ollut alttaritaulua, vaan alttarin paikalla oli lava, jonka takaseinässä oli valkokangas. Jumalanpalvelus oli jo alkanut ja musiikki oli kovalla. Etsimme vapaat paikat, mikä oli melko hankala tehtävä, koska koko iso halli oli täynnä ihmisiä ja kaikki seisoivat ja tanssivat ja taputtivat käsiään korkealla päänsä päällä. Valkokankaalle heijastettiin laulujen sanat ja lavalla oli kokonainen bändi, joka käsitti kahdet koskettimet, rummut, muutaman kitaran ja basson, laulajia ja joitain puhallinsoittimia. Laulujen melodiat olivat yksinkertaisia ja koska sanat olivat valkokankaalla pystyin laulamaan mukana aika helposti. Jonathanin ystävä tuli istumaan meidän kanssamme, löydettyään meidät ensin.

Tunnelma kirkossa ei ollut todellakaan sitä, mihin olen tottunut omassa kotikirkossani. Niin kuin Darren oli sanonut, kirkossa kaikki tanssivat ja lauloivat ja tekivät kaikkea muutakin. Jonathan sanoi minulle, että jos rakastaa Jeesusta ja on iloinen sen takia niin miksi ei tanssisi ja laulaisi. Mietin hiljaa omassa mielessäni, että miksi pitäisi.. Mutta nautin olostani kuitenkin. Oikeastaan koko jumalanpalvelus näytti ja kuulosti enemmän isoilta festivaaleilta. Mustin hyvin että tänä samana viikonloppuna olivat Maata Näkyvissä –festarit Suomessa.

Jumalanpalveluksen jälkeen Jonathan sanoi, että koska olin ensikertalainen, seurakunta tarjosi minulle ilmaisen kahvin. Matkalla seurakuntasaliin näin yhden ystäväni ja olin todella yllättynyt. En kuitenkaan niin yllättynyt kuin hän J Istuessamme kahvipöydässä seurakunnan työntekijä tuli tervehtimään ahdistelemaan meitä. Hän sanoi, että tarkoituksena oli tehdä ensikertalaisille hyvä vaikutus, että he haluaisivat tulla toistekin heidän kirkkoonsa… O.o Varmasti, koska seuraavalla kerralla ei olisi tiedossa ahdistelua työntekijöiltä :P Pistin merkille, että Jonathan tunsi melkein kaikki ihmiset koko seurakunnassa! Kirkon työntekijä oli ilmeisesti Jonathanin hyvä ystävä ja hän kysyi paaaaljon kysymyksiä. Esimerkiksi hän alkoi kysellä, että miksi Jonathan ei ole kertonut minusta aikaisemmin ja missä olemme tavanneet ja milloin. Jonathan nauroi vain ja kerto, että tapasimme tänä aamuna ensimmäisen kerran. Siihen hän lisäsi kuitenkin, että ihan kuin olisimme tunteneet pitkään :D 

Kirkon sisäänkäynti näytti tältä.


Tässä vasemmalla on Jonathan, keskellä hänen ystävänsä, jonka nimeä en voi mitenkään muistaa ja oikella kirkon työntekijä. Älkää kysykö tuosta kukasta -.-
 -Anni

1 kommentti: