Neighbourgoods Market

Minulla piti olla oikein leppoisa ei-mitään-tekemistä viikko, mutta jostakin syytä minulla ei ollut oikeastaan aikaa tehdä paljoa mitään hyödyllistä. Kirjoitin torstaina historian ykköspaperin, joka käsitteli melkein kokonaan Venäjän ja Neuvostoliiton historiaa, mikä oli sääli, koska olin opiskellut Amerikan historiaa paljon ahkerammin.

Vapaa viikollani Nicolen ystäväni äiti Roberta halusi ottaa minut mukaansa Johannesburgiin katsomaan jotakin pientä mutta suosittua toria. Paikka sijaitsi erään parkkihallin ylätasoilla. Toiseksi ylin taso oli täynnä pieniä siirrettäviä kojuja, joissa eri kulttuureista kotoisin olevat tekivät omia erikoisia ruokiaan. Tiesittekö, että Etelä Afrikkaa kutsutaan sateenkaarikulttuuriseksi, koska täällä on niin paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa. Esimerkiksi minun isäntäperheessäni äiti, Danica on kotoisin Kroatiasta ja Isä, Charlie Briteistä. Ja Robertta, jonka kanssa olin juuri liikenteessä, on kotoisin Italiasta. Paikka oli siis tupaten täynnä ihmisiä ja tuoksuja ja mitä oudoimpia ruokia. Ylemmällä tasolla oli pieni kirpputorimainen vaatekauppa, jossa myytiin lähinnä hyvin taiteellisia ja vähän hippimäisiä vaatteita. Ja tietysti baari.. Kaikki sanovat, ettei muka oli kovin tavallista, että jollakin tai jossakin on baari, mutta silti kaikkialla, missä olen ollut, on baari. (Meillä in baari, Ribertalla on baari, Mansonilla on baari, Analla on baari, Frankilla on baari, katolisella seurakuntatalolla on baari.. Seriously?!) Roberta sanoi, että vaatepuoli ja ruokapuoli olivat ainoastaan lauantaisin torilla, mutta baari oli koko viikon, koska lähellä sijaitsi yliopisto..

Söimme mukavalla hippitorilla ja ruoka oli hyvää. Roberta ehdotti, että kävelisimme katsomaan lähellä olevaa kirkkoa. Sinne ei ollut pitkä matka, mutta oli kamalan kuuma päivä. Kun pääsimme kirkon luokse, huomasimme, että kirkko oli varattu. Siellä oli meneillään mustat häät ja näimme juuri sopivasti, kuinka morsian tuli ulos limusiinista. Kävelimme Nelson Mandela sillalle, joka oli oikeastaan aika pieni silta, joka ylitti junaraiteet. Roberta sanoi, että täällä oli turvallista kävellä ulkona hiukan näin päiväsaikaan, koska yliopiston läheisyydessä oli paljon ihmisiä. Kävimme vielä vieressä olevassa Etelä Afrikan nykytaidemuseossa, mutta sekin oli hiukan keskeneräinen ja osa taideteoksista oli…hyvin erikoisia.

Lähdimme ajamaan kotiin päin ja luulin, että päivä oli ohi. Olin kuitenkin väärässä. Pysähdyimme todella kauniin tien varteen ja otimme muutamia kuvia sinisistä jakaranda puista. Vieressä oli tilausjuhlapaikka nimeltä Shepstone Gardens. Roberta sanoi, että paikka oli todella hieno ja hän halusi näyttää sen minulle. Ongelma tosin oli, ettei se ollut auki yleisölle, joten Roberta sanoi ovipuhelimeen, että hänen tyttärensä oli menossa kihloihin tammikuussa ja hän halusi tulla katsomaan oliko paikka sopiva hänen tilaisuuteensa. Paikan omistaja piti meille kunnon perusteellisen esittelyn ja puutarha oli todellakin mahtava. Kierroksen jälkeen mies alkoi kysellä Robertan numeroa, jotta hän voisi soitella myöhemmin, ja he voisivat sopia kihlajaispäivästä.. Olin kuolla nauruun sisäisesti :D Roberta antoi lopulta sähköpostiosoitteensa ja sanoi minulle, että juonittelisi itsensä ulos tästä sitten myöhemmin. Hänen tyttärensä on nimittäin minun ikäiseni, juuri lopettamassa koulun ja sinkku. Hän tuskin haluaa löytää itselleen sulhasta tammikuuhun mennessä. Puutarhasta menimme Robertan kotiin, jossa tapasin hänen kuusitoistavuotiaan poikansa Lucan. En voinut uskoa, että poika oli oikeasti kuusitoista! Hän näytti enemmän kolmetoistavuotiaalta. Tosin hän saattaa kasvaa yllättäen. Juttelin Lucan kanssa jonkin aikaa, että Roberta ehtisi vaihtaa vaatteet. Nicolen ystävä Monika tuli kotiin myös ja söimme heidän mummonsa tekemään italialaista hedelmäkakkua. Illalla menin vielä Robertan ja hänen miehensä kanssa erääseen todella kalliiseen ostoskeskukseen, koska he halusivat näyttää minulle kuuluisan Nelson Mandela patsaan. Kävimme aikaisella illallisella ja, kun olimme lähdössä ostoskeskuksesta, sähköt katkesivat.. ja tuli pimeää. Tilanne oli kammottava. Hyvä etten työntänyt laukkuani hameen alle, koska pelkäsin, että joku tulee ja vie sen. Kuulimme, miten kauppojen turvakalterit vedettiin kiinni, ettei kukaan pääsisi varastamaan mitään (ja ihmisiä oli vielä sisällä kaupoissa!). Sähköt palasivat pian, kiitos ostoskeskuksen vara generaattorin; lähiympäristössä kaikki pikkukaupat, ravintolat, robotit (liikennevalot), kaikki olivat pimeinä melkein Kloof roadille asti, missä minä asun. Meillä oli sentään sähköt vielä tallella..

Ja illalla kyllä väsytti!

-Anni

Johannesburgissa

Hippimarketin sisäänkäynti

Roberta, hän ei osannut pitää silmiään auki valokuvissa.

Lähellä oli pieni kirpputori.

Morsian kirkon edustalla

Ja kuten huomaatte heti kirkon takana on kerrostaloja, jotka kohoavat paljon kirkon yläpuolelle. Koko kirkkoa oli vaikea huomata aluksi.

Etelä Afrikan nykytaidetta perinteisin menetelmin ja materiaalein.

Tieliikenneinsinöört kierrättämässä

Tämä olo varmasti koko näyttelyn paras teos. Se oli huomattavasti vaikuttavampi luonnossa. Sen korkeus oli ehkä noin kaksimetriä.

Nelson Mandela silta

Mietin, että miten tuollaista ovea voi käyttää.. O.o

Puutarhan kappeli

Näköalaa kaupunkiin

Nelson Mandela. Ulkona satoi aluksi, joten en voinut mennä ottamaan kuvaa edestä..

Nelson Mandela oli Etelä Afrikan suurin presidentti...