Haudan Vartija

Minä ja luurankomies kuvauksissa :)

Vanha hautasumaa alkaa tästä ->

Ajattelin Klonkkua

Davide ja kaksi luurankomiestä.

-Haudan Vartija-

Ja tässä muutamia manipuloituja kuvia. Danica ja Nicole ovat tehneet näitä Nicolen kuvaamataidon lopputyötä varten.

Lomaviikko on mönkinyt hitaasti eteenpäin, kuin lahna autiomaassa. En voi edes uskoa, että joku voi ikävöidä näin paljon takaisin kouluun. Sisareni Nicole on ollut koko lomani ajan todella kiireinen taideprojektinsa kanssa ja olen viettänyt pitkiä aikoja kotona yksin. Tai en oikeastaan yksin. Meidän suloiset koiramme Lilo ja Stich seuraavat minua minne ikinä menenkin. Lisäksi meillä on töissä melkein joka päivä kaksi vakituista kotiapulaista, puutarhuri ja väliaikaisesti kaksi rakennusmiestä, jotka korjaavat ovien ja ikkunoiden puitteita ja maalari. En siis oikeastaan ole yksin, mutta ei minulla pahemmin ole ollut seuraa. Olen katsellut elokuvia ja kirjoitellut hurjasti kaiken laista. Minulla on uusi idea tarinalle.

Olen käynyt muutamia kertoja kaupungilla Danican ja Nicolen kanssa. Kerran myös Nadian seurana. Olisin mennyt koulukavereideni kanssa jonnekin, mutta eteen tuli pieni este: minulla on vain kahden tytön numerot ja toinen on paraikaa Durbanissa ja toinen Kiinassa. Heistä ei ole täksi viikoksi paljoakaan seuraa.

Kävimme Danican kanssa vanhalla – todella, todella vanhalla – hautausmaalla ottamassa kuvia Nicolen kuvaamataidon lopputyöhön. Mietin, että oliko sellainen sallittua. Ajattelin sellaisia asioita kuin hautarauha, mutta toisaalta ”Maassa Maan Tavalla.” Olimme ottaneet mukaan puutarhurimme Daviden ja Nicolen tekemät rautalanka luurangot. (Davide oli ikään kuin bodyguard, koska Etelä Afrikassa ei ole turvallista kulkea edes hautausmaalla..) Asettelimme luurankoja erilaisiin paikkoihin ja Danica otti niistä kuvia. Kun olimme kulkeneet jonkin aikaa hautausmaalla, iso ja pelottava vartija tuli puhumaan meille ja kysymään mitä me teimme. Selitimme, että teimme kuvaamataidonprojektia ja kuvat, joita otimme, eivät olleet menossa mediaan. Mies sanoi, että meillä täytyisi olla lupa kuvien ottamiseen. Hän antoi jonkin numeron Danicalle ja soitimme siihen. Saimme luvan ja jatkoimme kuvaamista hautausmaalla. Osa haudoista oli 1800-luvulta ja todella monet hautakivet olivat menneet palasiksi. Otin kuvia teksteistä, koska en ymmärtänyt kaikkea ja ajattelin suomentaa ne myöhemmin kotona. Maassa oli kallellaan yksi hautakiven puolikas. Sen kuvapuoli nojasi toiseen kiveen niin, ettei sitä voinut nähdä. Laitoin kamerani kiven alle ja otin sieltä kuvan – vain mielenkiinnon vuoksi. En jäänyt katselemaan aikaansaannoksiani hautausmaalla, koska kamerani näyttö on melko hämärä ja aurinko paistoi todella kirkkaasti. Kun pääsimme kotiin, laitoin kuvat suoraan koneelleni ja selailin niitä läpi. Kun selailin kuvia, löysin kiven alta ottamani kuvan ja huomasin jotakin merkillistä. Kivessä, joka oli nojannut melkein maata vasten, oli vihainen pääkallo, joka tuijotti minua tietokoneen näytöltä. Se oli hämärää! nimesin löytöni Haudan Vartijaksi (koska se kuulostaa dramaattiselta). Danica ja Nicole eivät voineet uskoa, miten olin onnistunut ottamaan moisesta kuvan. He ehdottivat, että menisimme takaisin hautausmaalle myöhemmin ja etsisimme pääkallon uudestaan. Illalla, kun huoneeni oli pimeä ja talo hiljainen, luulin kuulleeni ääniä. vessani valo syttyi hetkeksi ja sammui pian. Melkein täysi kuu heijasti outoja kuvia seinilleni. Nukuin sakset yöpöydällä ja heräsin aamulla palellen.. Kauhutarina-ainesta? :D

Lämpötila on mittarin mukaan tasaisesti kahtakymmentä astetta. Miksi ihmeessä on sitten niin kamalan kylmä? Etelä afrikkalaisetkin ihmettelevät säätä. Tulikohan talvi mukanani Afrikkaan? Siksikö minun laukkuni painoi niin kamalasti..? O_ô

-Anni