Elokuvia ukkosella

Laskeskelin, että olen päivittänyt blogiani viimeksi seitsemän päivää sitten. Nyt on siis hyvä aika kertoa kaikille, että olen elossa ja kaikki sujuu hienosti.  

Viimeisen viikon aikana olen nähnyt elämäni pahimmat ukkosmyrskyt. Katsoimme elokuvaa televisiohuoneessa illalla myöhään. Elokuvan nimi oli The Bucket List ja pää osissa Jack Nicholson ja Morgan Freeman. Todella herttainen elokuva. Perheenjäseneni kaikkosivat paikalta, kukin omaan aikaansa kesken elokuvaa, koska olivat väsyneitä. Jäin lopulta katsomaan elokuvaa yksin. Ulkona oli salamoinut koko ajan ja myrsky yltyi yötä myöten. Olin kysynyt Darrenilta, siskoni Nadian mieheltä, miksei sähkölaitteita tarvinnut sulkea ukkosen ajaksi. Darren selitti, että salama voi iskeä taloon, muttei kuitenkaan satuta minua. Ajattelin vain, kuinka Suomessa ukkosella sammutetaan sähkölaitteet, vedetään piuhat irti seinästä ja kuljetaan kynttilän valossa. Täällä ei ollut puhettakaan sellaisesta. Elokuva loppui ja ulkona oli melkein koko ajan kirkasta. Jyrinä oli hurja ja huoneeni ikkunasta näin, miten kauempana kaupungin päällä oli melkein punaisia salamoita. Heräsin yöllä yhden aikoihin kamalaan jyrinään. Olen aina pitänyt ukonilmasta Suomessa, mutta täällä olin aivan varma, että kohat tapahtuis jotain todella kamalaa ja möngin peittoineni huoneen nurkkaan loppuyöksi. Aamulla, herätessäni kuuden aikoihin, kuulin yhä jyrinää ja salamointia. Päivän edetessä myrsky laantui ja aurinko tuli jälleen näkyviin. Ukonilma oli kestänyt kolmetoista tuntia.. 

Jännittävää oli myös kun sähköt menivät. Oli aivan kirkas päivä, mutta jostain syystä tuli sähkökatkos. Danica, minun äitini selitti, että Etelä Afrikassa on liian vähän sähkötuotantoa ja että sähköjen katketessa saattaa kestää jonkin aikaa, että kaikki taas toimii. Tietenkään musiikki, televisio ja tietokoneet eivät toimineet. Hassua oli se, että autot olivat tietenkin autotallissa ja autotallin ovi toimii sähköllä. Emme siis saaneet autoja ulos, kun meidän piti lähteä hakemaan Nicolea, toista siskoani koulusta, joten jouduimme ottamaan Charlien, isäni työauton. Talosta lähtemiselle tuli pieni lisäeste, koska (jälleen) sähköllä toimiva turvaportti ei auennut ja se piti käydä avaamassa ja sulkemassa mekaanisesti. On niin kummallista, miten kaikki voi olla suunniteltu toimimaan sähköllä ja jos sähköt eivät toimi, niin mikään ei ole enää ollenkaan loogista. Turvaportti, joka on ikään kuin suojelemassa taloa juntattiin kiinni isolla kivellä, ettei se aukeaisi tuulen mukana.. -_-  Vaikka mikään ei toiminut sähkökatkon aikana suihkussa pystyi käymään.

Se niitä myrskyistä ja ongelmista. Sähköt palasivat ja kaikki oli jälleen kuin ennen. Olin maanantain ja tiistain melko lailla kotona ja katselin televisiota. En enää edes huomaa, että ohjelmista puuttuu tekstitykset :)

Keskiviikkona ja torstaina olin koulussa. Molemmat päivät olivat hiukan kummallisia. Keskiviikkona oli meneillään jokin opiskelukurssi, jonne melkein kaikki kouluni oppilaat olivat ilmoittautuneet. Minä en ollut ja olin niiden harvojen oppilaiden - jotka olivat jättäneet kurssin väliin – kanssa tyhjissä luokissa ilman opettajaa. Musiikinopettaja oli kuitenkin paikalla omalla tunnillaan. Ikävä kyllä, olin ainoa oppilas. Minun musiikin ryhmässäni on vain kolme oppilasta minun lisäkseni. Yksi heistä on espanjalainen vaihto-oppilas Isabella. Hän on myös Etelä Afrikassa AFS:n kautta. Nyt olin kuitenkin yksin ja opettaja laittoi minut laulamaan koko tunnin ajan. En ole koko elämässäni laulanut niin montaa kertaa Finlandia hymniä kun sen tunnin aikana. Opettajani kertoi, että se on hänen suosikki hymninsä. Kiitokset Mallulle, sain kamalasti kehuja englanniksi ja afrikaansiksi. 

Torstaina koulu loppui jo yhdeltätoista. Ystäväni koulussa selittivät, että loman takia koulukin loppuu aikaisemmin. Minulla on nyt siis lomaa lokakuun ensimmäiseen päivään asti. Ennen kotiinlähtöä kaikki oppilaat kerättiin Suureen Saliin (heh heh), koska siellä oli tiedossa jotakin yllätysohjelmaa. Kaverini sanoivat, että tällaisia tapahtumia on aina kerran viikossa. Yllätys ohjelma oli kolme nuorta, jotka halusivat kertoa meille turvallisesta seksistä. Katsoimme pitkän videon liittyen aiheeseen ja meille opetettiin miten kondomia tulee käyttää. Ohjelman loputtua ystäväni Ana totesi: ”Welcome to Shout Africa!”

Olimme sunnuntaina kylässä yksikätisten ihmemaassa Pretoriassa. Laxtoneiden todella hyvä ystävä Manson vietti synymäpäiviään. Kuvassa ovat hänen molemmat lapsensa ja kuten huomaatte, molemmilla on toinen käsi sairaslomalla.

Mansonin koira. Vasta kuusi kuukautta vanha ja täysi-ikäisenä painaa noin sata kiloa. Mietin, että olivatko he erehtyneet ostamaan lurppakorvaisen hevosen..

Charlie ja Manson illalla. Danica sanoi, ettei kaikissa Etelä Afrikan taloissa ole omaa baaritiskiä, mutten ole käynyt vielä sellaisessa, jossa ei olisi.

Meidän koira Lilo.

Toinen koira Stitch, Lilon veli. Stichillä on jokin sairaus, koska hän on kasvanut noin isosksi. Oikeasti hänen kuuluisi olla saman kokonen kuin Lilon.

Ehkä pian saan kauniita kuvia luonnosta. Vielä on hiukan viileää, mutta sateet ovat lisääntyneet. Toivon vain, ettei tulisi liian kuumaa kesää..

 - Anni