| Minä leirikeskuksen näköalapaikalla. Lapaset eivät tosiaankaan olleet huono idea. |
| Minun huoneeni <3 Ei ihan sama sisustaja kuin Suomessa.. |
| Peltinen karibu, joka katseli kaukaisuuteen kallion päällä. |
| Ensimmäinen ilta Laxtoneiden kanssa. Menimme ravintolaan, jonka nimi oli House of Rimbs. Kuvassa minä, siskoni Nadia, hänen miehensä, tuttavaperheen isä ja minun isäni. |
Saavuin 7. syyskuuta Johannesburgin lentokentälle jossa tapasin muutamia muita vaihto-oppilaita, joiden kanssa menimme alkuleirille. Olin tavannut muutaman itävaltalaisen vaihtarin jo Pariisissa vaihtaessani lentoa. Ensimmäinen asia, joka hämmensi minua, oli Kamalan Hurja Kylmyys. Minulle naurettiin hiukan, kun kerroin olevani Suomesta. Ehkä he luulevat, että Suomessa on aina -30.. Jouduimme odottelemaan kylmässä ulkoilmassa jonkin aikaa taksia. kaikki näyttivät siltä, kuin olisivat varautuneet auringon paahteeseen. Niin olin minäkin :P Onneksi kyytimme saapui lopulta! Pakkauduimme pieneen tilataksiin ja ajoimme ulos kaupungista leirikeskukseen, joka näytti pieneltä mökkiparatiisilta; kaikkialla oli pieniä lammikoita ja puroja joiden yli kulki siltoja, istutukset olivat täynnä valtavia kukkia, niiden seassa oli puuveistoksia ja kaiken seassa oli olkikattoisissa mökeissä, joissa oli suihkut ja poreammeet. Olimme aika paljon leirikeskuksen näköalapaikalla, koska sinne aurinko paistoi parhaiten ja siellä ei ollut niin kylmä. Vietin aikaa paljon eräiden ranskalaisten vaihtareiden kanssa. Illalla, kun menimme nukkumaan, jouduin pistämään päälleni melkein kaiken mitä minulla oli mukana: kaksi T-paitaa, kaksi villapaitaa, legginssit, yöpuvunhousut, kahdet sukat, villasukat, kaulaliinan ja lapaset. Ja silti olin umpijäässä kun heräsin aamulla O_O
Perheeni tuli hakemaan minua melko hyvissä ajoin. Leirinjohtaja, Lindi, tuli hakemaan minua ja hänen mukanaan tuli myös yksi puutarhuri, joka kantoi laukkuni portille. Lindi sanoi, että Etelä Afrikassa naiset tekevät ruuan ja miehet tekevät työt. En meinannut antaa miehen viedä laukkujani, koska olen hyvin suomalainen ja haluan selviytyä itse. Matka mökiltä portille oli todella pitkä, tai ainakin siltä se vaikutti. uudet kaverini vilkuttelivat näköalapaikalta perääni. Tunnistin perheeni valokuvasta, jonka he olivat lähettäneet minulle ennen tuloani. He ovat todella mukavia ja lämpimiä ihmisiä ja heillä riittää sydäntä kaikille. Minua hakemassa oli myös eräs isäntäperheeni kapkaupunkilainen ystävänsä, joka oli lähdössä kotiinsa samana iltana. Katsoimme erän rugbya jossa Etelä Afrikka otti turpaansa Australialta :( Illalla kapkaupunkilaisen vieraan lähdettyä Laxtoneiden ystäväperhe tuli vierailulle ja he sanoivat, etteivät viipyisi kauaa. Perhe oli kotoisin Italiasta ja he puhuivat kovaan ääneen ja koko ajan. He olivat todella kiinnostuneita Suomesta ja kyselivät minulta paljon. Mutta kuka suomalainen oikeasti muistaa väkiluvut ja pinta-alat ulkoa? Googlailin vähän ja kirjoitin itselleni luntin ;) Lopulta lähdimme italialaisperheen kanssa ulos syömään hyvin perinteiseen Etelä Afrikkalaiseen ravintolaan. Siellä Italialaisrouva tilasi minulle jotakin hyvin perinteistä ruokaa joka ilmeisesti oli jonkin eläimen kylkeä. Olin melko yllättynyt, koska kyseinen ruoka tuli syödä sormilla. Ajattelin vain, että ei näin suomalaisissa ravintoloissa..
Sunnuntai oli melko lailla rauhallisempi päivä. Aamulla kävimme Danican, eli äitini kansan ostoskeskuksessa ja illalla katsoimme elokuvan Cazy, Stupid Love. Todella viihdyttävä elokuva, vaikkei kovin Afrikkalainen ;)
Tänään kävin ensimmäistä kertaa koulussani. Tapasin rehtorin; hän oli nuori ja todella ystävällinen mies. Hän sanoi, ettei minun tarvitse ottaa lisäkieliä tai muita vaikeita aineita, lähinnä vain taideaineita, matikaa ja englantia. Kuulostaa todella hyvältä :D Kun olimme sopineet ainevalinnoista rehtori johdatti meidät huoneeseen, josta ostimme koulupuvun. Ja kun sanon koulupuvun tarkoitan kahta hametta, housuja, kolmea T-paitaa, viisiä sukkia, jakkutakkia, villatakkia, solmiota, shortseja, urheiluhousuja ja -takkia, urheilu T-paitaa, mustia pikkukenkiä, lenkkareita, reppua ja sadetakkia. Minusta tuntuu kuin olisin ostanut koulupukuja koko koululle.. Kävimme viemässä housuni räätälille, koska niihin olisi mahtunut pituudelta melkein toinenkin Anni. Danica sanoi minulle:” We have to go to a tailor”, ja jostain syystä aloin ajatella:” They ate my tailor.” O_ô Ai, miksi?
Huomenna minulla alkaa koulu, ja minun täytyy laittaa koulupukuni. Ei meikkiä, ei koruja ja hiukset kiinni. Katsotaan mitä tapahtuu..
-Anni
Tosi hienoa, että vuosi on alkanut hyvin. Ravintolakuvasta päätellen et ainakaan laihtumaan siellä pääse :-)
VastaaPoistaHeh, Danica juuri puhui, että ei ole hänen syynsä jos mä nälkiinnyn. Täällä on tapana käydä tekemässä oma ruoka silloin kun on nälkä, enkä mä käy kuulemma tarpeeksi usein. Ja huomenna kouluun.. :S
PoistaElämäsi vaikuttaa siellä NIIN ihanalta! Onnea ja siunausta matkaan!! T: Saija
PoistaKuulostaa hyvältä! Saatko pitää sen koulupuvun sitten itse?
VastaaPoista-Ani
Jep, kaikki on hienosti täällä :) On tosin välillä vähän koti-ikävän poikasta.. Saan pitää mun koulupuvun, koska mä maksan sen kokonaan itse, mutta en kyllä aijo ottaa koko hässäkkää mukaan Suomeen, ainoostaan normaalipuvun. Loput annetaan köyhille opiskelijoille.
Poista-Anni
Hyvä, että sulla on ollut siellä kivaa ! (: Oon ollu niin kovin huolissani täällä _kylmässä_ Suomessa ): Mulla on jo niin hirmunen ikävä sua <3 Joko oot muuten tehnyt sen Skypen, kun ois kiva höpötellä sun kanssas siellä ? ;) Terveisin rakas "naapurisi" Milla
VastaaPoistaMullakin ikävä sua <3 Nyt täällä alkaa jo vähän lämmetä, että kohta alkaa varmaan tulla ikävä kylmään suomeen. Ja mulla on jo skype, en vain ole käyttänyt sitä kovinkaan paljoa tänne tulon jälkeen.. katsotaan jos pian ehtisin, tiedoss viikon loma X)
Poista-Anni
Tuskinpa tulee ikävä Suomeen sen kylmyyden takia ;) Mikä sun skype nimi on ?
VastaaPoista-MV