Mission Examinations: Challenge Accepted..mostly :)

 Viimeinen koulupäivä takana, koviikot puolivälissä. Laskisin päiviä kotiinlähtöön, mutta olen liian peloissani tehdäkseni niin enään. Seitsemännenkymmenennen päivän kohdalla tajusin, ettei minulla ole enää yhtään hetkeäkään hukattavissa turhaan toimintaan (kuten jäljellä olevan ajan laskemiseen). 

Olen tehnyt paljon enemmän näiden kuluneiden viikkojen aikana, mitä olen pystynyt raportoimaan blogiini. Huomasin nimittäin juuri, että päivittelin aivan liian kauan aikaa sitten viimeksi. Ei hyvä! Kävimme muun muassa perheen kanssa durbanissa hienolla leirintäalueella, jossa kävimme ajalulla luonnonpuistossa, jossa asusteli kirahveja. Pääsimme myös mukavae vaellukselle kivisen jyrkänteen huipulle ja koin ensimmäisen kokovartalohierontani kauneushoitolassa keskellä pusikkoa. Sen lisäksi paikan ruoka oli todella herkullista ja maisemat upeat. 

Pääsin kuvaan kirahvin kanssa :)

Rakas South African perheeni <3

Täytyy tosin myöntää, että melekin kaukki muu aikani on mennyt kokeisiinlukuun. Se johtuu suurimmalta osin siitä, että minun hosti siskoni ja veljeni opiskelevat niin ahkerasti, ettei minullakaan ole muuta tekemistä/mahdollisuutta. Joten luesekelen aivan hulluna kuvaamataidon historiaa, runoanalyysiä englanniksi, sekä musiikin teoriaa erityisesti Afrikan musiikissa.. Olisimpa vain halunnut nähdä miten ne muinaiset ihmiset keksivät muka tällaisen monimutkaisen teorian musiikin tekoon, sillon kauan sitten, kun nykypäivänä se on niin kamalan monimutkaista opetella.

Saimme viime viikonloppuna kutsun yhden ystävämme syntymäpäivä illalliselle. Päästyämme paikalle tajusin, että se oli täsmälleen sama paikka ja suurin piirtein samat ihmiset, kuin minun ensimmäisenä viikonloppunani Etelä Afrikassa. Olin saanut silloinkin kutsun yhden tytön syntymäpäiville ja olimme menneet samaan ravintolaan syömään sinä iltana. Kuinka kummallista.. Meillä oli hurjan mukava ilta. Kuvat on kaikki oikeastaan näpsitty Wakaberryn ulkopuolella. Se oli ainoa hetki, joloin osa ihmisistä oli jossakin määrin rauhallisessa tilassa valmiina muutamaan kuvaan.

Minä Synttärisankarin kanssa.

Viime sunnuntaina minun ja Anan piano-opettaja vei meidät konserttiin, kuuntelemaan nuoria soolo soittajia. Nuorella hän tarkoitti ikävälillä 6-13. Konserttia säesti Johannesburgin sinfonia orkesteri. Oli aivan uskomatonta nähdä, miten 6-vuotias tyttö, jonka jalat eivät edes ylettyneet pedaaleille, soitti tasaverroin ison orkesterin kärjessä. Yksi 13-vuotias tyttö toimi yhden kappaleen ajan kapellimestarina ja johti orkesteria. 8-vuotias kiinalaispoika soitti kiinalaisen kalssisenmusiikin kappaleen ja se oli varmaankin koko konsertin vaikuttavin teos. Minä nautin olostani todella paljon. Ana myöni, että noilla lapsilla oli todella paljon lahjoja. Muuta hän ei sanonut. Oli varlmaankin liian kiireinen haukottelemaan.. :)

Lasten konsertin solistit kumartamassa yleisölle.

Etelä Afrikan kylmyys käy luihin ja ytimiin. Kiitokset rakkalle äidilleni uusista villasuksita ja koko perheelleni fatserin suklaasta. Kelpasi minun hosti perheellenikin täällä Etelä Afrikassa :)

Huomenna on englannin koe, joka perustuu Shakespearen näytelmään Much Ado About Nothing ja suosittuun romaaniin Khaled Hosseinilta The Kite Runner. Voitte uskoa, osaan nämä kirjat jo melkein ulkoa tämän vuoden jälkeen..

Tällaisissa tunnelmissa siis..

Parahin terveisin

-Anni-