In Paradise

Jouluni meni mukavasti ystävien kotona. Paikalla oli ystävät ja perhe, joka kattoi tällä kertaa noin viisikymmentä henkilöä. Juhlat eivät olleet minulle kovin jouluiset, mutta aika viihdyttävät joka tapauksessa. Lähdimme kotiin myöhään ja seuraavana aamuna menimme viemään nallekarhuja lastensairaalaan. 

Sairaalassa vierailun jälkeen tulin kuitenkin kamalan kipeäksi. Luulin aluksi, että se johtui vain autossa istumisesta, mutta luultavasti olin saanut tartunnan Nicolelta, joka oli jo pitempään sairastellut mahatautia. Tosin, Danica sanoi myös, että malarialääkitys, jonka olin ottanut White Riveriä varten, saattoi tehdä minut todella kipeäksi. Oli mikä oli, sairastin kaksi päivää todella tukalasti. Nukuin suurimman osan ajasta ja jopa unissani olin todella kipeä. Nyt olen kuitenkin parempi ja valmis kertomaan teille hiukan White Riveristä J

Olimme joulua edeltävän viikon perheeni kanssa White River nimisellä paikkakunnalla lomamatkalla. Asuimme mukavassa kesätalossa (ei mikään mökki, mutta ei ihan huvilakaan) Hulala nimisellä hotelli alueella. Alue oli ympäröity aidoilla, joten siellä oli turvallista kävellä ja käydä lenkeillä. Parasta oli, että paikka sijaitsi metsässä. Ensimmäinen kerta, kun näen oikeaa metsää Etelä Afrikassa J Suomessa kun metsää on joka puolella. Hulalassa oli myös järvi, mutta kun kysyin, voisimmeko mennä uimaan, Nadia kielsi minua, koska siellä saattoi olla krokotiileja.. En siis mennyt uimaan. Näimme mangusteja aivan talomme edustalla, sekä seepra vanhuksen, joka asustelee yksin Hulalan alueella.

Tämän hiukan kapean viikon aikana näin maailman kauneimpia maisemia. Kasvillisuus on monipuolista ja ihmeellistä täällä Etelä Afrikassa. Maasto muuttui huimasti Johannesburgista laskeutuessamme alas White Riverille. Johannesburg on nimittäin todella korkealla merenpinnasta, joten aina, kun perheeni lähtee lomamatkalle muualle Etelä Afrikkaan, he sanovat menevänsä ”alas.” Alkumatka, heti, kun kaupunki oli karistettu kannoilta, oli tasaista ja suurimmaksi osin viljelysmaata. Muutaman tunnin ajon jälkeen ympärillä oli vanhoja vuoria ja metsiä ja mäkiä. Aivan erilaista, kuin aikaisemmin.

Kävimme Danican, Nadian ja Nicolen kanssa Elefanttipuistossa viereisessä kaupungissa. Siellä pääsimme silittämään elefanttia ja kouluttaja piti meille esittelyn, jonka aikana saimme kävellä elefanttien kanssa ja ruokkia niitä. Näimme kaksi urosta, joiden nimet olivat Caspar ja Kitso. Esittelyn jälkeen sain suukon Casparilta <3

Hienoin kokemus koko matkan aikana oli varmasti kuitenkin Krugerin luonnon puisto. Se on täysin villiä aluetta, jolla eläimet asuvat vapaina. Alueella kulkee teitä, joita pitkin ajavat safariautot kuljettaen ihmisiä ympäri puistoa katsomaan eläimiä. Koko puisto on kooltaan noin puolet Suomesta, eli en siis todellakaan nähnyt kaikkea. Lähdimme aamulla aikaisin, koska päivällä olisi liian kuuma ja eläimet olisivat nukkumassa. Aluksi näimme vain joitain antilooppeja. Tosin nekin olivat todella jännittäviä ensimmäisellä kerralla. Ajan kuluessa näimme kuitenkin hurjasti eläimiä ja Charlie sanoi, että minulla oli todella hyvä tuuri. He heittivät vitsiä ja sanoivat, että olin varmasti rukoillut hyvin edellisenä iltana. Nicole kertoi, että toisinaan, kun he tulevat Kruger puistoon, he näkevät koko päivän aikana vain joitain antilooppeja. No, me näimme koko kolmen tunnin aikana elefantin, kirahveja, kotkan ja korppikotkan, kuristajakäärmeen, kilpikonnia, hyeenan, villisian, virtahevon, niitä antilooppeja, seeproja, vesipuhvelin, sarvikuonoja ja uros leijonan, joka piti hyvin epätavallista kutsunta ääntään. Näimme siis neljä Big Five:sta. Ainoastaan leopardi ja gepardi jäivät uupumaan, muuten näimme oikeastaan kaiken, mitä halusimmekin nähdä. Olimme todella onnekkaita, kun näimme hyeenan päiväsaikaan!

Charlie sanoi viimeisen päivän aamupalapöydässä, että hän antaisi kaikille tytöille joululahjaksi kasvohoidon läheisessä kauneushoitolassa. Vietimme siis viimeisen päivän rentoutuen :) Oli hiukan surullista lähteä White Riveriltä, mutta oli myös mukavaa tulla takaisin kotiin <3

-Anni

Elikkä, hyvän joulun toivotukset tänä jouluisena aamuna. Toivottavasti Suomen joulu on ollut perinteisesti kylmä ja luminen. Tänää on Etelä Afrikassa se päivä, kun juhlitaan joulua: mennään perheen luokse joululounaalle, avataan lahjat, yms. Elisi-iltana nautimme jouluillallisen paperikruunut päässä. Ruoka ei oikeastaan poikennut siitä, mitä meillä on normaaleinakin päivinä illallisella, mutta tunnelma oli aivan toinen. Perheeni ei ole kovin hengellinen, mutta eilen luimme silti ruokarukouksen ja olisimme menneet kirkkoonkin siskojeni, Nadian ja Nicolen kanssa, ellei Nicole olisi tullut niin kipeäksi. Menemme varmaankin tänä aamuna kirkkoon, jos ehdimme.

 

Viimeisen viikon olen viettänyt maailman kauneimmassa paikassa. Koin monia asioita, joita en ollut kuin kuvitellut kokevani. Nyt kuitenkin juhlin joulua rauhassa ja kerron lisää lomamatkastamme White Riverilla seuraavassa merkinnässäni :)

Rauhaisaa joulua kaikille, hyviä välipäiviä ja hurjasti onnea ja yllätyksiä uuteen vuoteen!

-Anni

Kesäloma

Hei jälleen!

Huomasin, että aika on juossut kamalan nopeasti ja viime kirjoituksesta onkin jo aikaa. Kokeet on kirjoitettu ja itsenäisyyspäivänä olivat koulun päättäjäiset. Nyt kesäloma on siis virallisesti alkanut, vaikka minulla se alkoikin jo melkein viikko sitten. Ilma on lämpenee mukavasti ja alkaa tuntua jo aika kesäiseltä.

Viime Sunnuntaina olin jälleen kirkossa Jonathanin kanssa. Hänen uusi tuttavuutensa Mariza oli meidän mukana. Jonathan sanoi Marizalle leikkimielellä, että he eivät olleet vielä ystäviä, koska he olivat tunteneet vasta kuukauden. Minua Jonathan kuitenkin kutsui ystäväkseen, vaikka me olemme tunteneet vasta kolme viikkoa.. Jumiksen jälkeen Jonathan ehdotti, että lähtisin hänen ja Marizan kanssa syömään jääjugurttia. Lähdin tietysti, koska kotona ei ollut ketään tänään. Kaikki olivat kiireisiä töidensä kanssa. Jonathan oli todella innoissaan koko matkan ja lauleskeli tyhmiä ja höpötteli aivan hölmönä. Minä ja Mariza juttelimme tyttöjuttuja, kun Jonathanista ei oikein ollut juttuseuraksi. Matkan kesti melkein tunnin, koska tämä tietty jäätelöbaari sijaitsi jossakin Johannesburgin toisella puolella ja tiet Johannesburgiin ovat aina tukossa. kaiken lisäksi Jonathan ei edes tiennyt tarkkaan minne hän oli menossa ja minun piti googlata hänelle osoite puhelimellani. Kun sanoin googlata englanniksi, Jonathan pyysi minua toistamaan sen uudestaan ja uudestaan. O_ô Aksenttini on todella tykätty täällä.. Paikka, jonne menimme, oli nimeltään Wakaberry ja ymmärrän kyllä, miksi Jonathan oli niin innoissaan sinne menemisestä. otimme kaikki aivan liikaa jäätelöä, koska saimme itse annostella ja vaihtoehtoja oli aivan liikaa. Vietimme pitkän aikaa Wakaberryssä terassilla, josta oli mukava näkymä isolle lammelle. Jonathan tiputti minut kotiin vasta joskus neljän aikoihin, mutta kotona ei silti ollut vielä ketään, joten sain rauhassa mennä nukkumaan. Suosittelen Wakaberrya kaikille, jos sellainen Suomeen on ilmestynyt. 

 

Meidän koti on ollut kamalan kiireinen tämän viikon, koska Lao, isäntäperheeni poika, tuli vierailulle kotiin. Hän asuu Kiinassa venäläisen morsiamensa kanssa ja heille on tulossa vauva. Sen lisäksi host isäni työkaveri, Alistor on majaillut meillä muutaman yön, eli kaikki vierashuoneet ovat olleet täynnä ja minä olen jakanut huoneen Nicolen kanssa.

Tiistai-iltana meillä oli todella hektinen bisnesillallinen meidän kotona. Charlien oli pyytänyt työkavereitaan, jotka olivat kotoisin muun muassa Israelista ja Egyptistä, meille illalliselle. Sen lisäksi kotona oli tietysti minä, molemmat host siskoni Nicole ja Nadia, Nicolen poikaystävä Rayan, Lao, Alistor, host äitini Danica, Nadian mies Darren ja Laon paras ystävä Jonatan. Koti oli siis aika täynnä ja vietimme iltaa baarissa (jota minä kutsun pianohuoneeksi). Minä menin nukkumaan ennen vieraiden lähtöä ja luulen, että seuraavana päivänä hierottiin todella hyviä bisneksiä.

Kuinka moni on käynyt katsomassa uuden Twilightin? Taisin sanoa, etten aio mennä katsomaan koko elokuvaa, mutta häpeissäni myönnän, että olen käynyt katsomassa sen jo kaksi kertaa. En siksi, että tykkäsin siitä vaan siksi, että ystäväni pyysivät minua ulos, eivätkä kertoneet, minne olimme menossa. Ensimmäisellä kerralla olin Nadian ja Darrenin matkassa, koska olin tylsistynyt kotona. Onneksi Hobbitti ilmestyy ensiviikolla :D Onnellisuutta..

Tässä ovat Lisa, Catherine ja Sarah. He veivät minut toisen kerran katsomaan Twilightiä.

Sarah vihaa olla valokuvissa. Hän ei yleensä anna kenenkään ottaa kuvia itsestään, mutta silti minulla on paljon kuvia hänestä 0.o Ehkä hän ei kehtaa kieltäytyä, kun minulla on kamera mukana..

Perjantaina ystäväni Ana piti jälleen bileet kotonaan. Bileet olivat todella rennot ja kukaan ei oikein jaksanut bilettää. Ehkä koulujen loppuminen ottaa heidän voimille. Aluksi kävimme uimassa ja pelasimme poolia ja pöytä jalkapalloa. Illalla juuri ennen minun ja Saran lähtöä pojat keksivät, että pelataan kosketusrugbyä. Se on muuten saman laista, kuin tavallinen rugby, mutta siinä ei saa taklata. Hiukan sivistyneempi versio, jota tytötkin voivat pelata. Minä en olisi halunnut siltikään osallistua, mutta jostakin syystä löysin itseni juoksemassa pihalla rugby pallon kanssa. Kokemus sekin.  

Tältä rugby näytti yöllä.

Vielä yksi asia: Istuimme illalla ulkona ja katselimme tähtiä. Sara sanoi, ettei tähtiä näy yleensä kovin hyvin täällä Johannesburgissa, koska täällä on niin paljon savua. Erotin kuitenkin Orionin tähtikuvion. Hetken katseltuani tajusin, että se oli ylösalaisin..

-Anni

Happy Church

Kaikki tietää, että vanhemmat kieltävät nousemasta vieraiden kyytiin. Sehän on selvä ja koko asiasta muistuttaminen on aika klisee. Sunnuntaiaamuna heräsin aikaisin ja laittauduin nätiksi. Mietin samalla, että lasketaanko vieraaksi henkilö, joka on melkein siskoni, Nadian miehen, Darrenin melkein ystävä, joka kanssa hän pelaa jalkapalloa kerran viikossa.. En tiedä, mutta ajattelin, että ehtisimme tutustua automatkalla.

Koko tarina alkoi siitä, että Darren kuuli Nadialta, että olin alkuviikkoinani puhunut, että haluaisin käydä kirkossa. Darren kuuli siitä vasta nyt ja tajusi, että hänellä on eräs tuttava, joka käy usein kirkossa. Darren järjesteli kaiken ja kertoi minulle lauantai-iltana, että olin menossa seuraavana aamuna kirkkoon. Kysyin tietysti, että mihinköhän kirkkoon ja Darren ei osannut sanoa muuta, kuin että se olisi Happy Church.. Hän antoi minulle ystävänsä, Jonathanin numeron ja sanoi, että Jonathan tulisi hakemaan minua aamulla klo. 8.45.

Ensinnäkin, hän oli myöhässä, kokonaiset kultaiset viisi minuuttia. Näin toteutuu in Africa time. Jonathan soitti minulle pahoitellakseen myöhästymistään ja olin kauhuissani, koska minun piti puhua englantia puhelimessa. Tekstiviestien lähettäminen on ihan okei, koska silloin voin tarkistaa sanakirjasta, mitä sanoja tarvitsen, mutta puhelimessa en näe edes ihmisten ilmeitä. Jonathan löysi lopulta perille ja pääsimme lähtemään kirkkoon. Tilanne oli hiukan omituinen, koska kumpikaan ei tietänyt toisesta yhtään mitään. Saimme hienon keskustelun viritettyä ja matka kirkkoon ei kestänyt kuin tovin.

Rakennut, jossa jumalanpalvelus pidettiin, näytti minikokoiselta lätkähallilta. Siellä ei ollut alttaritaulua, vaan alttarin paikalla oli lava, jonka takaseinässä oli valkokangas. Jumalanpalvelus oli jo alkanut ja musiikki oli kovalla. Etsimme vapaat paikat, mikä oli melko hankala tehtävä, koska koko iso halli oli täynnä ihmisiä ja kaikki seisoivat ja tanssivat ja taputtivat käsiään korkealla päänsä päällä. Valkokankaalle heijastettiin laulujen sanat ja lavalla oli kokonainen bändi, joka käsitti kahdet koskettimet, rummut, muutaman kitaran ja basson, laulajia ja joitain puhallinsoittimia. Laulujen melodiat olivat yksinkertaisia ja koska sanat olivat valkokankaalla pystyin laulamaan mukana aika helposti. Jonathanin ystävä tuli istumaan meidän kanssamme, löydettyään meidät ensin.

Tunnelma kirkossa ei ollut todellakaan sitä, mihin olen tottunut omassa kotikirkossani. Niin kuin Darren oli sanonut, kirkossa kaikki tanssivat ja lauloivat ja tekivät kaikkea muutakin. Jonathan sanoi minulle, että jos rakastaa Jeesusta ja on iloinen sen takia niin miksi ei tanssisi ja laulaisi. Mietin hiljaa omassa mielessäni, että miksi pitäisi.. Mutta nautin olostani kuitenkin. Oikeastaan koko jumalanpalvelus näytti ja kuulosti enemmän isoilta festivaaleilta. Mustin hyvin että tänä samana viikonloppuna olivat Maata Näkyvissä –festarit Suomessa.

Jumalanpalveluksen jälkeen Jonathan sanoi, että koska olin ensikertalainen, seurakunta tarjosi minulle ilmaisen kahvin. Matkalla seurakuntasaliin näin yhden ystäväni ja olin todella yllättynyt. En kuitenkaan niin yllättynyt kuin hän J Istuessamme kahvipöydässä seurakunnan työntekijä tuli tervehtimään ahdistelemaan meitä. Hän sanoi, että tarkoituksena oli tehdä ensikertalaisille hyvä vaikutus, että he haluaisivat tulla toistekin heidän kirkkoonsa… O.o Varmasti, koska seuraavalla kerralla ei olisi tiedossa ahdistelua työntekijöiltä :P Pistin merkille, että Jonathan tunsi melkein kaikki ihmiset koko seurakunnassa! Kirkon työntekijä oli ilmeisesti Jonathanin hyvä ystävä ja hän kysyi paaaaljon kysymyksiä. Esimerkiksi hän alkoi kysellä, että miksi Jonathan ei ole kertonut minusta aikaisemmin ja missä olemme tavanneet ja milloin. Jonathan nauroi vain ja kerto, että tapasimme tänä aamuna ensimmäisen kerran. Siihen hän lisäsi kuitenkin, että ihan kuin olisimme tunteneet pitkään :D 

Kirkon sisäänkäynti näytti tältä.

Tässä vasemmalla on Jonathan, keskellä hänen ystävänsä, jonka nimeä en voi mitenkään muistaa ja oikella kirkon työntekijä. Älkää kysykö tuosta kukasta -.-

 -Anni

Neighbourgoods Market

Minulla piti olla oikein leppoisa ei-mitään-tekemistä viikko, mutta jostakin syytä minulla ei ollut oikeastaan aikaa tehdä paljoa mitään hyödyllistä. Kirjoitin torstaina historian ykköspaperin, joka käsitteli melkein kokonaan Venäjän ja Neuvostoliiton historiaa, mikä oli sääli, koska olin opiskellut Amerikan historiaa paljon ahkerammin.

Vapaa viikollani Nicolen ystäväni äiti Roberta halusi ottaa minut mukaansa Johannesburgiin katsomaan jotakin pientä mutta suosittua toria. Paikka sijaitsi erään parkkihallin ylätasoilla. Toiseksi ylin taso oli täynnä pieniä siirrettäviä kojuja, joissa eri kulttuureista kotoisin olevat tekivät omia erikoisia ruokiaan. Tiesittekö, että Etelä Afrikkaa kutsutaan sateenkaarikulttuuriseksi, koska täällä on niin paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa. Esimerkiksi minun isäntäperheessäni äiti, Danica on kotoisin Kroatiasta ja Isä, Charlie Briteistä. Ja Robertta, jonka kanssa olin juuri liikenteessä, on kotoisin Italiasta. Paikka oli siis tupaten täynnä ihmisiä ja tuoksuja ja mitä oudoimpia ruokia. Ylemmällä tasolla oli pieni kirpputorimainen vaatekauppa, jossa myytiin lähinnä hyvin taiteellisia ja vähän hippimäisiä vaatteita. Ja tietysti baari.. Kaikki sanovat, ettei muka oli kovin tavallista, että jollakin tai jossakin on baari, mutta silti kaikkialla, missä olen ollut, on baari. (Meillä in baari, Ribertalla on baari, Mansonilla on baari, Analla on baari, Frankilla on baari, katolisella seurakuntatalolla on baari.. Seriously?!) Roberta sanoi, että vaatepuoli ja ruokapuoli olivat ainoastaan lauantaisin torilla, mutta baari oli koko viikon, koska lähellä sijaitsi yliopisto..

Söimme mukavalla hippitorilla ja ruoka oli hyvää. Roberta ehdotti, että kävelisimme katsomaan lähellä olevaa kirkkoa. Sinne ei ollut pitkä matka, mutta oli kamalan kuuma päivä. Kun pääsimme kirkon luokse, huomasimme, että kirkko oli varattu. Siellä oli meneillään mustat häät ja näimme juuri sopivasti, kuinka morsian tuli ulos limusiinista. Kävelimme Nelson Mandela sillalle, joka oli oikeastaan aika pieni silta, joka ylitti junaraiteet. Roberta sanoi, että täällä oli turvallista kävellä ulkona hiukan näin päiväsaikaan, koska yliopiston läheisyydessä oli paljon ihmisiä. Kävimme vielä vieressä olevassa Etelä Afrikan nykytaidemuseossa, mutta sekin oli hiukan keskeneräinen ja osa taideteoksista oli…hyvin erikoisia.

Lähdimme ajamaan kotiin päin ja luulin, että päivä oli ohi. Olin kuitenkin väärässä. Pysähdyimme todella kauniin tien varteen ja otimme muutamia kuvia sinisistä jakaranda puista. Vieressä oli tilausjuhlapaikka nimeltä Shepstone Gardens. Roberta sanoi, että paikka oli todella hieno ja hän halusi näyttää sen minulle. Ongelma tosin oli, ettei se ollut auki yleisölle, joten Roberta sanoi ovipuhelimeen, että hänen tyttärensä oli menossa kihloihin tammikuussa ja hän halusi tulla katsomaan oliko paikka sopiva hänen tilaisuuteensa. Paikan omistaja piti meille kunnon perusteellisen esittelyn ja puutarha oli todellakin mahtava. Kierroksen jälkeen mies alkoi kysellä Robertan numeroa, jotta hän voisi soitella myöhemmin, ja he voisivat sopia kihlajaispäivästä.. Olin kuolla nauruun sisäisesti :D Roberta antoi lopulta sähköpostiosoitteensa ja sanoi minulle, että juonittelisi itsensä ulos tästä sitten myöhemmin. Hänen tyttärensä on nimittäin minun ikäiseni, juuri lopettamassa koulun ja sinkku. Hän tuskin haluaa löytää itselleen sulhasta tammikuuhun mennessä. Puutarhasta menimme Robertan kotiin, jossa tapasin hänen kuusitoistavuotiaan poikansa Lucan. En voinut uskoa, että poika oli oikeasti kuusitoista! Hän näytti enemmän kolmetoistavuotiaalta. Tosin hän saattaa kasvaa yllättäen. Juttelin Lucan kanssa jonkin aikaa, että Roberta ehtisi vaihtaa vaatteet. Nicolen ystävä Monika tuli kotiin myös ja söimme heidän mummonsa tekemään italialaista hedelmäkakkua. Illalla menin vielä Robertan ja hänen miehensä kanssa erääseen todella kalliiseen ostoskeskukseen, koska he halusivat näyttää minulle kuuluisan Nelson Mandela patsaan. Kävimme aikaisella illallisella ja, kun olimme lähdössä ostoskeskuksesta, sähköt katkesivat.. ja tuli pimeää. Tilanne oli kammottava. Hyvä etten työntänyt laukkuani hameen alle, koska pelkäsin, että joku tulee ja vie sen. Kuulimme, miten kauppojen turvakalterit vedettiin kiinni, ettei kukaan pääsisi varastamaan mitään (ja ihmisiä oli vielä sisällä kaupoissa!). Sähköt palasivat pian, kiitos ostoskeskuksen vara generaattorin; lähiympäristössä kaikki pikkukaupat, ravintolat, robotit (liikennevalot), kaikki olivat pimeinä melkein Kloof roadille asti, missä minä asun. Meillä oli sentään sähköt vielä tallella..

Ja illalla kyllä väsytti!

-Anni

Johannesburgissa

Hippimarketin sisäänkäynti

Roberta, hän ei osannut pitää silmiään auki valokuvissa.

Lähellä oli pieni kirpputori.

Morsian kirkon edustalla

Ja kuten huomaatte heti kirkon takana on kerrostaloja, jotka kohoavat paljon kirkon yläpuolelle. Koko kirkkoa oli vaikea huomata aluksi.

Etelä Afrikan nykytaidetta perinteisin menetelmin ja materiaalein.

Tieliikenneinsinöört kierrättämässä

Tämä olo varmasti koko näyttelyn paras teos. Se oli huomattavasti vaikuttavampi luonnossa. Sen korkeus oli ehkä noin kaksimetriä.

Nelson Mandela silta

Mietin, että miten tuollaista ovea voi käyttää.. O.o

Puutarhan kappeli

Näköalaa kaupunkiin

Nelson Mandela. Ulkona satoi aluksi, joten en voinut mennä ottamaan kuvaa edestä..

Nelson Mandela oli Etelä Afrikan suurin presidentti...