maanantai 11. maaliskuuta 2013

Palavan viskin ja lentävien lautasten välissä..

Tässä olisi vielä kuvia kreikkalaisista häistä. Olkaa hyvät :)




Tämä prinsessa ei turhia hymyillyt :)


Morsiuspari juhlapaikan oven edustalla. Katoskaa miten sulhanen kanstaa morsiammen korkokenkiä <3

Tunnen oloni niin lyhyeksi tässä perheessä... Tosin, olen ollut todella lyhyt koko ajan Etelä Afrikassa..









Tykkään tästä kuvasta, vaikka se onkin aika epätarkka..





Ongelma: hotelli ei anna polttaa viskiä lattialla (kreillalaisen hääperintee mukaisesti), koska se pilaisi laatoituksen.  Ratkaisu: ostetaan jättimäinen paistinpannu ja poltetaan viskiä siinä...


Oli melkoiset häät, pakko myöntää..

-Anni

Kuvat kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa..

Elikkä tässä olisi kuvia Fashion Showsta edelliseen kirjoitukseeni. Olkaa hyvät :)










Jatkot







-Anni

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Muotia ja Palavaa Viskiä



Huh, on ollut niin kiireiset viisi viikkoa uudessa perheessä, että ette voi edes kuvitella. Uusi perheeni on todella ihana ja heidän kanssaan on mukava asua. Kaipaan silti tietysti yhä Laxtoneita.

Tänne tullessani olimme koulussa jo kiireisiä grade 11:nin Fashion Shown kanssa. Kiire vain paheni ja lopputulos oli se, että istuimme kello seitsemästä aamulla kahdeksaan illalla koululla yhteen putkeen kolmena päivänä viikossa. Lisäksi oli vielä sunnuntai aamun harjoitukset. Se ei oikein käynyt järkeen, koska monet nuoret menevät perheidensä kanssa sunnuntaisin kirkkoon, joten he eivät voineet tulle paikalle harjoituksiin mitenkään. Lisäksi koulu teki omat kiireensä kaikkine Cycle testeineen, luokka pistareineen, esseineen, puheineen ja projekteineen. Minulla ei ole ollut pahemmin stressiä, mutta minun host siskollani, Analla, on ollut senkin edestä. Eikä host veljeni Alexkaan ole ollut koko aikaa kovin kärsivällinen meidän tyttöjen kanssa. Miltähän mahtaa tuntua, kun hänellä onkin yllättäen kaksi siskoa. Minä jatkan muistuttelemista, että minä olen se isosisko. Ana ja Alex ovat nimittäin kaksoset ja täyttävät kahdeksantoista vasta joulukuussa. On tosin hiukan vaikeaa olla isosisko kun on noin pään lyhyempi molempia..

Fashion Show on ohi nyt ja vaikka se aiheuttikin kamalasti stressiä kaikille, on pakko myöntää, että me kaikki kaipaamme sitä. Se oli joka tapauksessa todella kiva. Minulla oli kolme osaa koko hässäkässä. Aluksi olin sanonut, etten oikein ole lavaihmisiä, enkä usko, että osaisin edes toimia mallina. Kuinkas sitten kävikään: olin mukana teemanumerossa ”Enkelit & Painajaiset/Fantasia.” Minut pyydettiin esittämään painajaista. Olin mukana myös osiossa nimeltä ”Tomorrow Land” mikä oli Art ja Design oppilaiden yhteinen osio. Suunnittelimme oman asun ja minun mallinani toimi host siskoni Ana. Kaikki grade 11 oppilaat olivat mukana viimeisessä osiossa, jossa kaikki pukeutuivat iltapukuihin. Kävelimme tyttö-poika pareissa, koska se näytti juhlavalta ja koska tytöillä oli hurjan korkeat korkokengät ja matkan varrella oli portaita. Minun parinani oli host veljeni Alex. Hän sanoi heti alussa, ettei halunnut kävellä käsi kädessä rampilla, mutta lupasi auttaa minut kaikki portaat ylös ja alas. Enkä kaatunut kertaakaan :D. Viimeisen osion lopuksi pojat ojensivat tytöille ruusut. Se oli täysin opettajien keksintö..

Perjantai illan Fashion Shown jälkeen yksi luokkamme tyttö kutsui koko graden hänen luokseen jatkoille. Melkien kaikki tulivat ja olin todella iloinen, että Ana ja Alexkin halusivat tulle. He eivät yleensä halua lähteä ulos. He mieluummin kutsuvat kavereita kotiinsa ja pitävät bileet täällä. Nyt kuitenkin menimme ulos ja se oli huippu kivaa. Ensinnäkin juhlapaikka oli aivan entisessä naapurissani, mutta vielä paljon isommassa ja ylellisemmässä talossa, kuin missä minä olin asunut. Tytön isä omistaa ravintolan, joten pöydässä oli todella ihmeellisiä ruokia, mutta kaikki oli todella hyvää myös. Musiikki laitettiin päälle, eikä aikaakaan, kun kaikki olivat jo tanssimassa. Minä en edes oikeastaan tykkää tanssimisesta, mutta jostain syystä se unohtui tuona iltana. Lähdimme hyvissä ajoin kotiin jossakin yhdentoista jälkeen. Maanantaina koulussa kuulimme, että viimeisimmät olivat lähteneet kahden aikaan aamuyöstä.

Se siitä Fashion Showsta.. Kokemuksena aika mielenkiintoinen, mutta en kyllä työkseni tekisi.

Viime viikonloppuna menimme kreikkalaisiin häihin perheeni kanssa. Sulhanen oli minun host isäni asiakas. He selittivät minulle, että monet kreikkalaissyntyiset Etelä Afrikkalaiset ovat kauppiaita. Minunkin host isäni on. Hän myy tuotteita kaupoille ja usein kapan omistajat ovat kreikkalaisia. Kreikkalaisilla on siis täällä todella tiivis verkko ja kaikki tuntevat toisensa. Morsian oli afrikaanssi, joten häissä oli myös teemoja hänen puoleltaan. Seremonia oli kreikkalaisessa ortodoksi kirkossa. Seisoimme melkein koko seremonian ajan. Minusta se oli todella mielenkiintoista, mutta sisarukseni eivät ajatelleet ihan samoin. Mennessämme kirkkoon ostimme kynttilän, jonka istutimme hiekkalaatikkoon oven vieressä. Host isäni ojensi minulle R20 ja sanoi, että yleensä kirkkoon mennessään he maksoivat vain R2 kynttilästä, mutta tämä oli rikas kirkko ja vielä rikkaammat häät.. :P Seremonian jälkeen heittelimme ruusunterälehtiä morsiusparin päälle. Ajoimme juhlapaikkaan. Olimme ensin ulkona kauniissa auringon laskussa. Pihalle oli pystytetty iso teltta, jossa soitettiin musiikkia ja tarjoiltiin pieniä alkupaloja. Juttelimme muutamien ihmisten kanssa. Host äitini kertoi innoissaan kaikille, että minä olin vaihto-oppilas Suomesta. Yksi mies kertoi minulle, että hän oli vieraillut suomessa muutama vuosi sitten Spar kauppaketjun konferenssissa.

Juhla oli todellakin upea. Pöydät oli koristeltu kristalli kynttilänjaloilla ja peileillä ja kukilla. Tanssimme paljon, emme juoneet paljoakaan. Minä istuin ”teinipöydässä”, ja meidät oli erotettu vanhemmistamme, koska he istuivat aivan morsiusparin pöydän vieressä. Teemavärinä oli häissä oli ilmeisesti turkoosi. Tämän päättelimme karkkibaarista, jossa kaikki karkit olivat väriltään turkooseja tai valkoisia. Morsian vaihtoi illalla toisen mekon päälleen ja sekin oli turkoosi.

Eilen ajaessamme hevostalleille hakemaan Anaa, Alex sanoi äkkiä, että tien poskessa oli mies kauppaamassa koiranpentua. Host äitini ei miettinyt kahta kertaa, kun hän jo kääntyi ympäri ja ajoi miehen luokse. Hän maksoi R60 mikä on melkein 6€ ja otti pennun autoon. Se oli pieni, ei kovin huonon näköinen, mutta todella janoinen ja täynnä kirppuja. Toimme pennun kotiin eläinlääkärin jälkeen ja tänään pentu on ollut leikkisä ja kunnossa. Se on suloisin pieni otus ikinä. Aluksi perheeni yritti etsiä sille uutta kotia, mutta lopulta he päättivät pitää sen. Anan ystävä Paul huomautti, että eihän koiria voi noin vain keräillä. Se ei ollut Anasta kovin mukava huomautus, mutta seitsemäs koira tosin tuntuu minustakin jo aika monelta.. Rakkautta jokaiselle tässä talossa kyllä riittää, enkä tarkoita vain lemmikeitä. Minäkin olen saanut osani ja enemmän <3
Syntymäpäivä kukka Parhaalle Kaverille ikinä <3

Enkelit ja painajaiset..

Kukaan pojista ei oikein viihtynyt paita päällä.. :P

Lopuksi, tänään on parhaan kaverini syntymäpäivät eli: Hyvää Syntymäpäivää Milla <3 Toivottavasti on ollut Amazing Day. Onnittelut samalla kaikille, joiden syntymäpäiviä en ole muistanut tai jotka olen unohtanut jonkun todella huono syyn takia (kuten: facebookini ei toiminut). Olette rakkaita perheeni ja ystäväni <3


-Anni

Ps. lisään kuvia myöhemmin (toivottavasti huomenna). On nimittäin hiukan myöhä jo ja aamu on jälleen aikainen (kuika rakastankaan kulkea koulubussilla..)