In Paradise

Jouluni meni mukavasti ystävien kotona. Paikalla oli ystävät ja perhe, joka kattoi tällä kertaa noin viisikymmentä henkilöä. Juhlat eivät olleet minulle kovin jouluiset, mutta aika viihdyttävät joka tapauksessa. Lähdimme kotiin myöhään ja seuraavana aamuna menimme viemään nallekarhuja lastensairaalaan. 

Sairaalassa vierailun jälkeen tulin kuitenkin kamalan kipeäksi. Luulin aluksi, että se johtui vain autossa istumisesta, mutta luultavasti olin saanut tartunnan Nicolelta, joka oli jo pitempään sairastellut mahatautia. Tosin, Danica sanoi myös, että malarialääkitys, jonka olin ottanut White Riveriä varten, saattoi tehdä minut todella kipeäksi. Oli mikä oli, sairastin kaksi päivää todella tukalasti. Nukuin suurimman osan ajasta ja jopa unissani olin todella kipeä. Nyt olen kuitenkin parempi ja valmis kertomaan teille hiukan White Riveristä J

Olimme joulua edeltävän viikon perheeni kanssa White River nimisellä paikkakunnalla lomamatkalla. Asuimme mukavassa kesätalossa (ei mikään mökki, mutta ei ihan huvilakaan) Hulala nimisellä hotelli alueella. Alue oli ympäröity aidoilla, joten siellä oli turvallista kävellä ja käydä lenkeillä. Parasta oli, että paikka sijaitsi metsässä. Ensimmäinen kerta, kun näen oikeaa metsää Etelä Afrikassa J Suomessa kun metsää on joka puolella. Hulalassa oli myös järvi, mutta kun kysyin, voisimmeko mennä uimaan, Nadia kielsi minua, koska siellä saattoi olla krokotiileja.. En siis mennyt uimaan. Näimme mangusteja aivan talomme edustalla, sekä seepra vanhuksen, joka asustelee yksin Hulalan alueella.

Tämän hiukan kapean viikon aikana näin maailman kauneimpia maisemia. Kasvillisuus on monipuolista ja ihmeellistä täällä Etelä Afrikassa. Maasto muuttui huimasti Johannesburgista laskeutuessamme alas White Riverille. Johannesburg on nimittäin todella korkealla merenpinnasta, joten aina, kun perheeni lähtee lomamatkalle muualle Etelä Afrikkaan, he sanovat menevänsä ”alas.” Alkumatka, heti, kun kaupunki oli karistettu kannoilta, oli tasaista ja suurimmaksi osin viljelysmaata. Muutaman tunnin ajon jälkeen ympärillä oli vanhoja vuoria ja metsiä ja mäkiä. Aivan erilaista, kuin aikaisemmin.

Kävimme Danican, Nadian ja Nicolen kanssa Elefanttipuistossa viereisessä kaupungissa. Siellä pääsimme silittämään elefanttia ja kouluttaja piti meille esittelyn, jonka aikana saimme kävellä elefanttien kanssa ja ruokkia niitä. Näimme kaksi urosta, joiden nimet olivat Caspar ja Kitso. Esittelyn jälkeen sain suukon Casparilta <3

Hienoin kokemus koko matkan aikana oli varmasti kuitenkin Krugerin luonnon puisto. Se on täysin villiä aluetta, jolla eläimet asuvat vapaina. Alueella kulkee teitä, joita pitkin ajavat safariautot kuljettaen ihmisiä ympäri puistoa katsomaan eläimiä. Koko puisto on kooltaan noin puolet Suomesta, eli en siis todellakaan nähnyt kaikkea. Lähdimme aamulla aikaisin, koska päivällä olisi liian kuuma ja eläimet olisivat nukkumassa. Aluksi näimme vain joitain antilooppeja. Tosin nekin olivat todella jännittäviä ensimmäisellä kerralla. Ajan kuluessa näimme kuitenkin hurjasti eläimiä ja Charlie sanoi, että minulla oli todella hyvä tuuri. He heittivät vitsiä ja sanoivat, että olin varmasti rukoillut hyvin edellisenä iltana. Nicole kertoi, että toisinaan, kun he tulevat Kruger puistoon, he näkevät koko päivän aikana vain joitain antilooppeja. No, me näimme koko kolmen tunnin aikana elefantin, kirahveja, kotkan ja korppikotkan, kuristajakäärmeen, kilpikonnia, hyeenan, villisian, virtahevon, niitä antilooppeja, seeproja, vesipuhvelin, sarvikuonoja ja uros leijonan, joka piti hyvin epätavallista kutsunta ääntään. Näimme siis neljä Big Five:sta. Ainoastaan leopardi ja gepardi jäivät uupumaan, muuten näimme oikeastaan kaiken, mitä halusimmekin nähdä. Olimme todella onnekkaita, kun näimme hyeenan päiväsaikaan!

Charlie sanoi viimeisen päivän aamupalapöydässä, että hän antaisi kaikille tytöille joululahjaksi kasvohoidon läheisessä kauneushoitolassa. Vietimme siis viimeisen päivän rentoutuen :) Oli hiukan surullista lähteä White Riveriltä, mutta oli myös mukavaa tulla takaisin kotiin <3

-Anni

Elikkä, hyvän joulun toivotukset tänä jouluisena aamuna. Toivottavasti Suomen joulu on ollut perinteisesti kylmä ja luminen. Tänää on Etelä Afrikassa se päivä, kun juhlitaan joulua: mennään perheen luokse joululounaalle, avataan lahjat, yms. Elisi-iltana nautimme jouluillallisen paperikruunut päässä. Ruoka ei oikeastaan poikennut siitä, mitä meillä on normaaleinakin päivinä illallisella, mutta tunnelma oli aivan toinen. Perheeni ei ole kovin hengellinen, mutta eilen luimme silti ruokarukouksen ja olisimme menneet kirkkoonkin siskojeni, Nadian ja Nicolen kanssa, ellei Nicole olisi tullut niin kipeäksi. Menemme varmaankin tänä aamuna kirkkoon, jos ehdimme.

 

Viimeisen viikon olen viettänyt maailman kauneimmassa paikassa. Koin monia asioita, joita en ollut kuin kuvitellut kokevani. Nyt kuitenkin juhlin joulua rauhassa ja kerron lisää lomamatkastamme White Riverilla seuraavassa merkinnässäni :)

Rauhaisaa joulua kaikille, hyviä välipäiviä ja hurjasti onnea ja yllätyksiä uuteen vuoteen!

-Anni

Kesäloma

Hei jälleen!

Huomasin, että aika on juossut kamalan nopeasti ja viime kirjoituksesta onkin jo aikaa. Kokeet on kirjoitettu ja itsenäisyyspäivänä olivat koulun päättäjäiset. Nyt kesäloma on siis virallisesti alkanut, vaikka minulla se alkoikin jo melkein viikko sitten. Ilma on lämpenee mukavasti ja alkaa tuntua jo aika kesäiseltä.

Viime Sunnuntaina olin jälleen kirkossa Jonathanin kanssa. Hänen uusi tuttavuutensa Mariza oli meidän mukana. Jonathan sanoi Marizalle leikkimielellä, että he eivät olleet vielä ystäviä, koska he olivat tunteneet vasta kuukauden. Minua Jonathan kuitenkin kutsui ystäväkseen, vaikka me olemme tunteneet vasta kolme viikkoa.. Jumiksen jälkeen Jonathan ehdotti, että lähtisin hänen ja Marizan kanssa syömään jääjugurttia. Lähdin tietysti, koska kotona ei ollut ketään tänään. Kaikki olivat kiireisiä töidensä kanssa. Jonathan oli todella innoissaan koko matkan ja lauleskeli tyhmiä ja höpötteli aivan hölmönä. Minä ja Mariza juttelimme tyttöjuttuja, kun Jonathanista ei oikein ollut juttuseuraksi. Matkan kesti melkein tunnin, koska tämä tietty jäätelöbaari sijaitsi jossakin Johannesburgin toisella puolella ja tiet Johannesburgiin ovat aina tukossa. kaiken lisäksi Jonathan ei edes tiennyt tarkkaan minne hän oli menossa ja minun piti googlata hänelle osoite puhelimellani. Kun sanoin googlata englanniksi, Jonathan pyysi minua toistamaan sen uudestaan ja uudestaan. O_ô Aksenttini on todella tykätty täällä.. Paikka, jonne menimme, oli nimeltään Wakaberry ja ymmärrän kyllä, miksi Jonathan oli niin innoissaan sinne menemisestä. otimme kaikki aivan liikaa jäätelöä, koska saimme itse annostella ja vaihtoehtoja oli aivan liikaa. Vietimme pitkän aikaa Wakaberryssä terassilla, josta oli mukava näkymä isolle lammelle. Jonathan tiputti minut kotiin vasta joskus neljän aikoihin, mutta kotona ei silti ollut vielä ketään, joten sain rauhassa mennä nukkumaan. Suosittelen Wakaberrya kaikille, jos sellainen Suomeen on ilmestynyt. 

 

Meidän koti on ollut kamalan kiireinen tämän viikon, koska Lao, isäntäperheeni poika, tuli vierailulle kotiin. Hän asuu Kiinassa venäläisen morsiamensa kanssa ja heille on tulossa vauva. Sen lisäksi host isäni työkaveri, Alistor on majaillut meillä muutaman yön, eli kaikki vierashuoneet ovat olleet täynnä ja minä olen jakanut huoneen Nicolen kanssa.

Tiistai-iltana meillä oli todella hektinen bisnesillallinen meidän kotona. Charlien oli pyytänyt työkavereitaan, jotka olivat kotoisin muun muassa Israelista ja Egyptistä, meille illalliselle. Sen lisäksi kotona oli tietysti minä, molemmat host siskoni Nicole ja Nadia, Nicolen poikaystävä Rayan, Lao, Alistor, host äitini Danica, Nadian mies Darren ja Laon paras ystävä Jonatan. Koti oli siis aika täynnä ja vietimme iltaa baarissa (jota minä kutsun pianohuoneeksi). Minä menin nukkumaan ennen vieraiden lähtöä ja luulen, että seuraavana päivänä hierottiin todella hyviä bisneksiä.

Kuinka moni on käynyt katsomassa uuden Twilightin? Taisin sanoa, etten aio mennä katsomaan koko elokuvaa, mutta häpeissäni myönnän, että olen käynyt katsomassa sen jo kaksi kertaa. En siksi, että tykkäsin siitä vaan siksi, että ystäväni pyysivät minua ulos, eivätkä kertoneet, minne olimme menossa. Ensimmäisellä kerralla olin Nadian ja Darrenin matkassa, koska olin tylsistynyt kotona. Onneksi Hobbitti ilmestyy ensiviikolla :D Onnellisuutta..

Tässä ovat Lisa, Catherine ja Sarah. He veivät minut toisen kerran katsomaan Twilightiä.

Sarah vihaa olla valokuvissa. Hän ei yleensä anna kenenkään ottaa kuvia itsestään, mutta silti minulla on paljon kuvia hänestä 0.o Ehkä hän ei kehtaa kieltäytyä, kun minulla on kamera mukana..

Perjantaina ystäväni Ana piti jälleen bileet kotonaan. Bileet olivat todella rennot ja kukaan ei oikein jaksanut bilettää. Ehkä koulujen loppuminen ottaa heidän voimille. Aluksi kävimme uimassa ja pelasimme poolia ja pöytä jalkapalloa. Illalla juuri ennen minun ja Saran lähtöä pojat keksivät, että pelataan kosketusrugbyä. Se on muuten saman laista, kuin tavallinen rugby, mutta siinä ei saa taklata. Hiukan sivistyneempi versio, jota tytötkin voivat pelata. Minä en olisi halunnut siltikään osallistua, mutta jostakin syystä löysin itseni juoksemassa pihalla rugby pallon kanssa. Kokemus sekin.  

Tältä rugby näytti yöllä.

Vielä yksi asia: Istuimme illalla ulkona ja katselimme tähtiä. Sara sanoi, ettei tähtiä näy yleensä kovin hyvin täällä Johannesburgissa, koska täällä on niin paljon savua. Erotin kuitenkin Orionin tähtikuvion. Hetken katseltuani tajusin, että se oli ylösalaisin..

-Anni